Legendat ja agendat vs tarinat ja asialistat

Tämän artikkelin siemen kylvettiin velipojan kanssa perinteisen lemmikkien aamu-ulkoilutuksen yhteydessä. Elikkä menin koirieni kanssa hänen luokseen, löysäsin ne aidatulle isolle pihalle, hain motillisen kahvia sisältä ja eikun takaisin kuistille nautiskelemaan ah niin syntisen ja epäterveellisen toiminnon – tupakoinnin – kanssa.

Kun vielä velikin tuli siihen seuraksi, seurauksena oli ajatusten porinapannun tulille laittaminen. Jostain syystä keskusteluun nousi sana ”tarina”, jota käytetään nykyisellään hyvin useassa yhteydessä. Esimerkiksi ihmisen, yrityksen tai yhteisön sivustolla sen toimintaa kuvaamassa.

Mietinnässä oli lähinnä se, onko sanan tarkoitus kuvata tekstiä tai puhetta, joka on totta vai kuvaako se jotain joka on tarua. Emme tietenkään päässeet asiassa yksimielisyyteen, mutta onneksi erimielisyydet ratkottiin verbaalisesti ja hyvässä sovussa. Omasta mielestäni sana ei välttämättä tarkoita kumpaakaan, ei totta eikä tarua. Vai onko kerronnallisin keinoin väritetty totuus tarua?

Mutta asiaan. Aikoinaan silloisia peruskouluja käydessäni koulussa opetettiin sivistyssanoja. Ne olivat tietenkin lähtöisin muista kielistä, pääasiassa englannin ja latinan. Silloin niiden osaaminen ja käyttö kertoi ihmisen olevan sivistynyt, niin ainakin haluttiin uskotella tai opettaa.

Yhteiskunnallisen kehityksen ja muutosten aikana näiden sivistyssanojen määrä on lisääntynyt ja mielestäni ilmaisu ”sivistyssana” on vanhentunut. Varsinkin tietotekniikan myötä on syntynyt järkyttävä määrä uusia sanoja, jotka on vain suoraan otettu käyttöön sen kummemmin niitä alkuperäiskielestä suomentamatta ja niiden kuvitellaan olevan sivistyssanoja.

Oma lukunsa on tietenkin kyseisen alan – ja muidenkin alojen – ammattislangi, mutta ei niistä sen enempää. Vai onko niin, että ilmaisua sivistyssana ei enää edes käytetä, vaan puhutaan jonkin alan ammattislangista. Joka tapauksessa, ammattislangin ilmaisut eivät ole sivistyssanoja.Tämä ajatus pulpautti tietenkin mieleeni sanan ”jargon”, mutta sen ilmaisun jätän pomminvaramasti käsittelemättä tässä.

Suomalaisten sanojen käyttö ihan missä tahansa on hieno asia. Kielemme on vivahteikas ja rikas. Itselleni lähes aina ensimmäisenä tulee mieleen ”arki”. Jonkun mielestä sana kuvaa sitä tylsää ja mitääntekemätöntä aikaa, jota on jatkuvasti ja joka ei tunnu miltään. Omasta mielestäni se taas on se tuttu ja turvallinen toiminta tai hetki, joka rutiininomaisuudellaan antaa päiville rakenteen, jonka mukaan on mukava olla ja elää.

Ikävä kyllä Suomen kieli on nykyisellään aivan liian usein korvattu englannilla, jonka osaamisella suomalaiset ovat elvistelleet viime vuosikymmenet. Nyt sen osaamista pitää esittää niin järkyttävissä mitoissa, että oma kielemme on jäämässä auttamatta jalkoihin. Näin tv-ohjelmassa tai verkkoartikkelissa jutun ihmisestä, joka otti kuvia, joissa näkyi jokin kyltti tai opaste, jossa oli ainoastaan englannin kieltä, vaikka se oli Suomessa ja sen tarkoitus oli opastaa myös suomalaisia. Järjetöntä, ei siis ilmiön kuvaaminen, vaan Suomen kielen puuttuminen niistä.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että sivistyssanojen ja vieraasta kielestä kääntämättömän ammattislangin järkyttäviin mittoihin lisääntynyt käyttö on kääntynyt täysin päälaelleen sivistyksestä puhuttaessa. Aiemmin sivistyksen mittari oli korkealla sen ihmisen kohdalla, joka käytti kyseisiä sanoja asianmukaisessa yhteydessä ja sopivia määriä. Nykyisellään se taas kertoo sen ihmisen sivistymättömyydestä, joka ei osaa suomenkielisiä ilmaisuja.

Toivon hartaasti, että kyseisen tarinan asialista pysyisi ihmisten mielissä vain suomenkielisenä. Pahaa pelkään, että monen mielestä tämä on pelkkää legendaa, eikä kuulu agendalle. Terveisin puoliksi puolankalainen pessimisti.

Mainokset
Kategoria(t): mielipide | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Avoin työhakemus

Sloganit ja iskulauseet maailman valloittajille, tavallistakin tekstiä irtoaa!

Olipa toimialasi tai toimintasi mitä tahansa kattilan paukutuksesta mustien aukkojen valkaisuun, allekirjoittaneelta saat käyttökelpoista ideointia ja kirjallista tuotosta, joka takaa huomion. Olen vahva verbaalinen ilmaisija, sisältö skaalautuu tiukasta täsmätiedosta jonninjoutavaan jaaritteluun. Jonkun mielestä hommaa tekee copywriter, itse olen luova kirjoittaja. Joskus saatan puhuakin.

Myös asiakirjoitus onnistuu, mitä ei ehkä tämän perusteella uskoisi. Ryhmätyö on kaiken aa ja oo, mutta mökötän mielelläni yksinkin pännää sauhuttamassa, kun tarve sitä vaatii. Luova kirjoittaminen syntyy ryhmässä reflektoinnista ja peräkammarin pohdinnoista.

Palvelut:

Yllämainitut kirjoitukset tekstimuodossa ulko- tai sisäkäyttöön paperille, muulle painettavalle/printattavalle alustalle tai digitaalisesti. Kelpaa nettiin, mobiiliin ja radioon sekä telkkariin. Minä kirjoitan, sinä toteutat haluamallasi tavalla.

Visuaalinen puoli ei ole vahvuuteni ainakaan ulkonäön perusteella, olen kuitenkin mukana työryhmässä jos huolitaan. Huonoja neuvoja annan mielelläni. Vaikka ei edes pyydettäisi.

Lisäpalveluna valokuvaus saattaapi onnistua kaverilta kysyttynä elikkä aika halavalla. Mutta ei ihan varmasti eikä kovin kaukana Kajaanista, kotiseuturakkautta nääs. Oulu ja Kuopio ovat vielä ihan naapurissa. Graafinen suunnittelu on allekirjoittaneelle ihan utopiaa, mutta taidan tuntea muutaman raudanlujan alan ammattilaisen.

Ota yhteyttä milloin ja miten tahansa. Vastaan samalla mitalla, mutta useimmiten aika pian ja asiapohjalta.

Hinnoittelun perusteet joskus yksilölliset mutta yleensä ei ihan kohtuuttomat.

  • Tuntiveloitus 40,00€ + alv
  • Matkakulut omalla autolla 0,45€ + alv
  • Majoitus kulujen mukaan
  • Projektit ja muut urakat sovitaan erikseen, pyydä tarjous

Vakituinen palkkatyö markkinointi-, viestintä- tai tiedotushommissa kiinnostaa kans, mutta ainoastaan määräaikaisena.

nimetön
Esko Väyrynen
medianautti
raskaan sarjan kevytyrittäjä

*******************************************
Mainokset ja julkaisut, teksti takaa mulkaisut
*******************************************

ansioluettelo

Saapi ottaa yhteyttä niin halutessaan, alla lomake

Kategoria(t): Työhakemus, Työnhakija, Työnhaku | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Epäilyksen polttopiste: Tennison (Prime Suspect 1973, julk. 2017)

Brittiläinen laatudekkarituotanto on viime vuosina panostanut sarjoihin, jotka sijoittuvat viime vuosituhannen lopun lähes viimeisille vuosikymmenille, lähinnä 1960- ja 70-luvulle. Lisäksi aiempien menestyssarjojen päähenkilöiden varhaiset vuodet poliisissa on otettu käsittelyyn. Nyt vuorossa on 1990-luvun suosikki Epäilyksen polttopiste, jossa oli pääosassa silloin harvinainen naisrikospoliisi komisario Jane Tennison(Helen Mirren).

Ensimmäinen kuusisainen kausi keskittyy alussa yhden murhan tutkintaan. Vaikka pääosan esittäjä on tutkinnassa sivuosassa, juoni on rakennettu hyvin tasapainoisesti. Mukana on poliisin työn arkea ja Tennisonin oman elämän kuvausta sopivassa suhteessa. Myöskään rikoliisia tai syyttömiä sivullisia ei ole unohdettu. Jostain syystä britit ovat dekkareissaan aina osanneet antaa kaikista hahmoista varsin elämänmakuisen ja rosoisen kuvan.

Nyt tehdyssä sarjassa nuori Jane Tennison(Stefanie Martini) on poliisikokelas varsin miehisessä työympäristössä ja ura on vielä alkumetreillä. Kokelaan vastuullisimpia tehtäviä sarjan perusteella ovat teen keittäminen ”oikeille” poliiseille ja tiskaaminen. Naisena Tennison saa tietenkin osakseen myös sukupuoleensa liittyvää huomiota.

Jo heti alussa tehdään selväksi, että Tennison on sitoutunut poliisin työhön. Kokemattomuus ja innokkuus johtaa ylilyönteihin ja hetkittäin tietenkin vaikeuksiin. Hänen onnekseen asemalla on kuitenkin komisario Bradfield, joka huomaa Janen tutkijan lahjat ja ottaa hänet mukaansa tapauksen tutkintaan aste asteelta haastavampiin tehtäviin.

Ajoittainen Tennisonin kiiltokuvamaisuus häiritsee välillä, koska kontrastiero hänen ja työympäristön välillä on suuri. Tämä lienee kuitenkin tarkoituksella tehtyä. Onhan Jane lähtöisin olosuhteista, joista harvemmin lähdetään poliisiksi. Isällä on yhteiskunnallisesti kunnioitettava ammatti ja äiti on kotirouva Janen siskon kulkiessa äitinsä jalanjälkiä.

Tämä johtaakin riitoihin vielä kotona asuvan poliisikokelaan ja hänen äitinsa kanssa, jonka mielestä naisen tehtävä on hankkia kunniallista työtä tekevä mies ja olla kotirouva. Koska Janen sisko on äitinsä opit sisäistänyt, perheen sisäiset ristiriidat ovat yksi osa tulevan komisarion kasvutarinaa sarjan sivujuonteena.

Kulisseja koristamaan on hankittu mittava määrä 1970-lukuun liittyvää aineistoa. Esimerkiksi poliisiautot ovat kaikki erimerkkisiä, mutta taatusti ajankohtaan sopivia. Samoin myös musiikki, glamrockia ja kaikkea sitä, mitä kukin silloin kuunteli. Beatlesin aika oli jo ohi, kuten jossain jaksossa eräs roolihahmo toteaa.

Nuoren Tennisonin ammatillisesta kasvusta, poliisien toiminnasta ja hämärän rajamailla tai jo pimeän puolella liikkuvista ihmisistä on rakennettu mielestäni varsin mielenkiintoinen ja puoleensavetävä tv-sarja. Kun mukana on aikakauteen liittyviä elementtejä sopivasti sarjan tapahtumiin siroteltuna, mukanaan vievä luomus on valmis.

Vaikka sarja kertoo Tennisonin uran alkumetreistä, onneksi se ei henkilöidy liiaksi häneen. Rikokset ja niiden selvittely ovat keskeisessä osassa ja Tennison on yksi niistä, joka kuuluu rikospoliisin tiimiin. Yle on taas kerran esittänyt kanavallaan sarjan, johon on helppo tarttua. Odotan innolla mahdollista toista kautta, uusintaa Ylellä tai ensimmäisen kauden julkaisua kokonaisuudessaan Areenassa.

Kategoria(t): arvostelu, elokuva-arvostelu, tv-sarja arvostelu | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Maigret virittää ansan (Maigret Sets a Trap 2016)

Ainakin varttuneemmat dekkarien ystävät muistavat piippua polttavan ranskalaispoliisin, komisario Maigret’n. Georges Simenon loi tämän perinpohjaisen ja todisteita seuraavan kirjallisen hahmon jo 1930-luvulla. Nyt Yle on ottanut ohjelmistoonsa tuoretta brittiläistä tuotantoa olevan sarjan tv-elokuvia, jotka on tehty kirjojen pohjalta. Tällä hetkellä menossa on ensimmäisen kauden uusinta ennen toista Suomessa vielä julkaisematonta kautta. Maigret virittää ansan on sarjan ensimmäinen osa.

Ensimmäinen hämmentävä kokemus uudesta tuotannosta on päähenkilön esittäjä, Rowan Atkinson. Kyseinen herra on aiemmin totuttu näkemään koomikkona tv-sarjoissaan tai erilaisten ääliökomedialeffojen pääosissa. Kovasti mietitytti, miten hän istuu osaansa.

Uskomatonta kyllä, aiemmin varsin moniulotteisella kehon kielellään ihmisiä naurattanut Atkinson on sujahtanut vähäeleisen ja hiljaisen Maigret’n rooliin kuin Musta Kyy kuningattaren povelle. Hän jopa käyttää muutamia aiemmista rooleista tuttuja maneereita nyt täysin eri tyyppisissä tilanteissa. Komedioissa nämä maneerit naurattivat, Maigret’ssa ne ovat merkki tutkinnallisesta pohdinnasta. Muutos kuoliaaksinaurattajasta vakavaksi tutkijaksi on uskomaton.

Kun mukana on saarivaltakunnan tv-tuotannolle ominaisia piirteitä, kuten uskottavat henkilöhahmot ja laadukas ohjaus sekä tuotanto, nautinnollinen tv-soppa on valmis. Vaikka kyseisessä elokuvassa jahdataan sarjamurhaajaa, väkivallalla ei mässäillä. Siitä tuodaan esille vain se, mikä juonen kannalta on välttämätöntä. Myöskään uhreja ja heidän omaisiaan ei unohdeta, mutta niihinkään ei jumiuduta, vaan juoni etenee poliisitutkinnan ehdoilla tai päinvastoin.

Tapahtumia viedään eteenpäin varsin paljon vuorokaudenaikojen ehdoilla. Rikokset tapahtuvat pimeillä sateisilla kujilla. Tutkintaa tehdään poliisilaitoksella hämärissä ja savuisissa huoneissa. Epäiltykin tavataan alkuun kirkkaassa viattomuutta korostavassa päivänvalossa. Kun pimeä puoli – epäilys – nousee esille, tapahtumat siirtyvät huonosti valaistulle selliosastolle.

Sama toistuu myös Maigret’n kautta. Alussa hän pimeillä Pariisin kadulla liikkuessaan näkee ihmiset tapahtumissa, joissa voi olla mukana tuleva uhri tai murhaaja. Omalle elämälle ei jää tilaa, kaikki menee tutkinnan ehdoilla. Myös parisuhde, jossa vaimo on kotirouva, joka tekee kaikkensa miehen työn eteen.

Alun synkät tapahtumat näytetään pimeässä tai hämärässä synkkyyttä kuvaavassa ympäristössä. Vähitellen todisteiden lisääntyessä ja tutkinnan edetessä myös päivänvalo lisääntyy. Tapauksen ratkettua Maigret näkee maailman uusin silmin auringon valaisemalla Pariisin kadulla. Lapset leikkivät ja nuoret rakastavaiset halailevat. Aiemmin pannassa ollut lomasuunnitelma saadaan tehtyä, kun tapaus on käsitelty. Maigret nauttii lomastaan ennen seuraavaa tragediaa.

Kokonaisuutena sarjan ensimmäinen elokuva on nautinnollista katsottavaa. Vähäeleisyys ja hiljaisuus tehokeinoina toimivat ainakin allekirjoittaneen mielestä. Sujuva juonen eteneminen, jota tehostetaan valolla ja sen puutteella vie mennessään. Maigret’n hyvänolon tunne tapauksen ratkeamisesta tarttuu myös katsojaan.

Kategoria(t): arvostelu, elokuva, elokuva-arvostelu | Avainsanat: , , , | Yksi kommentti

Kasviskeitto

Tässäpä keitto, joka maistuu jopa raavaalle lihansyöjälle. Suolan määrää voi titrata, jos haluaa veren kiertävän kunnolla tai jostain muusta syystä. Tämä riittää kahdelle hyväsyömäselle tai neljälle näykkijälle.

  • 3 isohkoa perunaa
  • 5 porkkanaa
  • 1 sipuli
  • 1dl vispikermaa(hyla)
  • kasvisliemikuutio
  • 1½ tl suolaa
  • mustapippurirouhe
  • voi/ruokaöljy

Sopanteko työjärjestyksessä menee näin:

Laita vedenkeittimeen vesi kuumenemaan ja laita lieden levy päälle. Pese – älä kuori – porkkanat ja napsi huonot päät pois. Kuutioi haluamaasi kokoon.

Laita porkkanat kattilaan, lisää vedenkeittimestä vettä niin että porkkanat peittyvät kunnolla. Lisää kasvisliemikuutio ja laita kattila esikuumennetulle liedelle.

Sillä aikaa kun porkkanat aloittelevat kiehumista, pese – älä kuori – perunat ja kuutioi haluamaasi kokoon. Lisää kattilaan, jossa porkkanat jo ehtineet hetken kypsyä. Jos kasvikset ei peity veteen, lisää keittimestä sen verran että peittyy.

Keitoksen kiehuessa kuori ja kuutioi sipuli. Pehmennä sipulikuutiot mikrossa täysillä kerran välillä hämmentäen yhteensä 2½ minuuttia. Voit halutessasi käyttää kypsennyksen yhteydessä makua antamaan joko voita tai ruokaöljyä, ilmankin onnistuu.

Lisää sipulit kattilaan ja sitten vielä kerma. Kerma kannattaa lisätä pikkuhiljaa lorottamalla, ettei kiehuminen lakkaa. Kerman lisäämisen jälkeen soppa saisi kiehua vähintään kymmenisen minuuttia.

Ihan lopuksi lisää mustapippurirouhetta makusi mukaan. Kypsymisaikaa kannattaa alkaa seurata siitä, kun alkupäässä perunat lisätään kattilaan. Kun keitto kiehuu niiden lisäämisen jälkeen, keitto kypsää 20-25 minuutin päästä perunalaadusta riippuen.

Eiku syömään!

Kategoria(t): kasviskeitto, ruokaohje | Kommentoi

Posti palvelee tai sitten ei

Tilasin verkkokaupasta paketin lähimpään postin smartpost-automaattiin, joka oli Kajaanin citymarketissa. Kyseinen automaatti oli täynnä, joten sain postilta ilmoituksen, jonka mukaan paketti on noudettavissa automaatin vieressä olevasta Kajaanin citymarketin palvelupisteestä.

Erikoista sikäli, että lähin postin piste olisi ollut huomattavasti lähempänä kotiani. Todellista asiakaspalvelua olisi ollut ohjata paketti sinne. Tilasin alun perin paketin automaattiin, jotta ei tarvitsisi jonottaa entistä hitaammin toimivissa postin palvelupisteissä. Olisivat toimittaneet edes lähemmäksi kotiani.

Nyt ”pääsin” jonottamaan kaupungin ruuhkaisimpaan palvelupisteeseen Kajaanin citymarketiin, koska posti ei viitsinyt pakettia toimittaa lähempänä olevaan palvelupisteeseen. Jotta päivä olisi täydellinen, tiskin kolmesta paikasta ainoastaan yhdessä oli työntekijä lähetyksiä vastaanottamassa tai luovuttamassa. Koko sen ajan, kun odotin vuoroani, postin tiskille jonotti vähintään kymmenen asiakasta.

Toki siellä oli toinenkin työntekijä, mutta hän koki tärkeämmäksi järjestellä ja täyttää pakkaus- sekä lähetystarvikehyllyjä kuin tehdä asiakastyötä.  Kysyessäni häneltä asiasta hän kertoi täyttävänsä tyhjiä hyllyjä, vaikka oman havaintoni mukaan tavaraa hyllyissä oli. Oma johtopäätökseni oli, että hän on yksi niitä työntekijöistä joita kaikista työyhteisöistä löytää, eli ei halua tehdä ydintyötään, vaan valikoi työtehtävänsä.

Jatkuvan asiakasvirran huomioon ottaen ihmetytti se, että postin pisteessä ei ollut kiireapulaisia. Tai jos oli, niin olivat kiireesti poistuneet johonkin. Samalla tiskillä sentään palvellaan myös Citymarketin infon asiakkaita. Samaisen infopisteen toiminnan surkeuden tuntien olen vältellyt paikassa asiointia jo toistakymmentä vuotta. Postin haaliminen samaan paikkaan on moninkertaistanut ongelman. Ihmekös tuo, että Suomi on nousussa. Ainakin verenpaineen osalta.

Kategoria(t): asiakaspalvelu, posti, Uncategorized | Kommentoi

Hyväntahtoinen huumori julkisuudessa

Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme kehotti palkitsemistilaisuudessa osaa Suomen kansasta opettelemaan toisen kotimaisen kielen eli Ruotsin, ”Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti.” Yllättäen kehotukseen reagoi kulttuuriministeri Sampo Terho.

Helsingin Sanomien verkkoartikkelin mukaan Terho toivoo twiitissään Hurmeen puheeseen viitaten nimittelyn sijaan ”kohteliasta ja asiallista” keskustelua kielikysymyksestä. Hurme puolestaan vastasi seuraavan aamun tv-lähetyksessä puheensa olleen lempeää huumoria.

Huumori on mukava mutta samalla vakava asia. Sen viljely on nykyisellään hyvin haastavaa. Onko vielä niin, että mitä merkittävämmässä asemassa huumorin viljelijä on, sitä varmemmin asiaan puututaan.

Hurmeella lienee itsellään kirjailija-teatteriohjaajana taiteellisen vapauden antama suoja. Poliitikolla sitä tuskin on. Tai sitten kulttuuriministeri voisi samaista lempeää huumoria hyödyntää omassa poliittisen päättäjän luottamustehtävässään.

Mietitään esimerkiksi sitä surullista tilannetta, että julkisen sektorin tilanne kurjistuisi entisestään. Tässä kauhistuttavassa tilanteessa kulttuuriministeri joutuisi tekemään hirvittävän päätöksen. Taiteilijoiden apurahoja leikataan raskaalla kädellä.

Tästä päätöksestä medialle kertoessaan ministeri voisi tilaisuuden lopuksi keventää tilannetta toimittajille lempeän humoristisesti vaikkapa seuraavilla sanoilla. ”Noh, niinhän sitä sanotaan, että nälkäinen taiteilija on paras taiteilija. Ajattelimme järjestelyllä saada suomalaisesta taiteesta entistä laadukkaampaa”.

Kategoria(t): Finlandia-palkinto, huumori | Kommentoi