Tämän artikkelin siemen kylvettiin velipojan kanssa perinteisen lemmikkien aamu-ulkoilutuksen yhteydessä. Elikkä menin koirieni kanssa hänen luokseen, löysäsin ne aidatulle isolle pihalle, hain motillisen kahvia sisältä ja eikun takaisin kuistille nautiskelemaan ah niin syntisen ja epäterveellisen toiminnon – tupakoinnin – kanssa.
Kun vielä velikin tuli siihen seuraksi, seurauksena oli ajatusten porinapannun tulille laittaminen. Jostain syystä keskusteluun nousi sana ”tarina”, jota käytetään nykyisellään hyvin useassa yhteydessä. Esimerkiksi ihmisen, yrityksen tai yhteisön sivustolla sen toimintaa kuvaamassa.
Mietinnässä oli lähinnä se, onko sanan tarkoitus kuvata tekstiä tai puhetta, joka on totta vai kuvaako se jotain joka on tarua. Emme tietenkään päässeet asiassa yksimielisyyteen, mutta onneksi erimielisyydet ratkottiin verbaalisesti ja hyvässä sovussa. Omasta mielestäni sana ei välttämättä tarkoita kumpaakaan, ei totta eikä tarua. Vai onko kerronnallisin keinoin väritetty totuus tarua?
Mutta asiaan. Aikoinaan silloisia peruskouluja käydessäni koulussa opetettiin sivistyssanoja. Ne olivat tietenkin lähtöisin muista kielistä, pääasiassa englannin ja latinan. Silloin niiden osaaminen ja käyttö kertoi ihmisen olevan sivistynyt, niin ainakin haluttiin uskotella tai opettaa.
Yhteiskunnallisen kehityksen ja muutosten aikana näiden sivistyssanojen määrä on lisääntynyt ja mielestäni ilmaisu ”sivistyssana” on vanhentunut. Varsinkin tietotekniikan myötä on syntynyt järkyttävä määrä uusia sanoja, jotka on vain suoraan otettu käyttöön sen kummemmin niitä alkuperäiskielestä suomentamatta ja niiden kuvitellaan olevan sivistyssanoja.
Oma lukunsa on tietenkin kyseisen alan – ja muidenkin alojen – ammattislangi, mutta ei niistä sen enempää. Vai onko niin, että ilmaisua sivistyssana ei enää edes käytetä, vaan puhutaan jonkin alan ammattislangista. Joka tapauksessa, ammattislangin ilmaisut eivät ole sivistyssanoja.Tämä ajatus pulpautti tietenkin mieleeni sanan ”jargon”, mutta sen ilmaisun jätän pomminvaramasti käsittelemättä tässä.
Suomalaisten sanojen käyttö ihan missä tahansa on hieno asia. Kielemme on vivahteikas ja rikas. Itselleni lähes aina ensimmäisenä tulee mieleen ”arki”. Jonkun mielestä sana kuvaa sitä tylsää ja mitääntekemätöntä aikaa, jota on jatkuvasti ja joka ei tunnu miltään. Omasta mielestäni se taas on se tuttu ja turvallinen toiminta tai hetki, joka rutiininomaisuudellaan antaa päiville rakenteen, jonka mukaan on mukava olla ja elää.
Ikävä kyllä Suomen kieli on nykyisellään aivan liian usein korvattu englannilla, jonka osaamisella suomalaiset ovat elvistelleet viime vuosikymmenet. Nyt sen osaamista pitää esittää niin järkyttävissä mitoissa, että oma kielemme on jäämässä auttamatta jalkoihin. Näin tv-ohjelmassa tai verkkoartikkelissa jutun ihmisestä, joka otti kuvia, joissa näkyi jokin kyltti tai opaste, jossa oli ainoastaan englannin kieltä, vaikka se oli Suomessa ja sen tarkoitus oli opastaa myös suomalaisia. Järjetöntä, ei siis ilmiön kuvaaminen, vaan Suomen kielen puuttuminen niistä.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että sivistyssanojen ja vieraasta kielestä kääntämättömän ammattislangin järkyttäviin mittoihin lisääntynyt käyttö on kääntynyt täysin päälaelleen sivistyksestä puhuttaessa. Aiemmin sivistyksen mittari oli korkealla sen ihmisen kohdalla, joka käytti kyseisiä sanoja asianmukaisessa yhteydessä ja sopivia määriä. Nykyisellään se taas kertoo sen ihmisen sivistymättömyydestä, joka ei osaa suomenkielisiä ilmaisuja.
Toivon hartaasti, että kyseisen tarinan asialista pysyisi ihmisten mielissä vain suomenkielisenä. Pahaa pelkään, että monen mielestä tämä on pelkkää legendaa, eikä kuulu agendalle. Terveisin puoliksi puolankalainen pessimisti.
