Mielialamakkaraa

Kävipä niin, että allekirjoittanut oli poikkeuksellisesti melko aikaisin aamupäivästä menossa sapuskan hankintaan paikalliseen päivittäistavarakauppaan. Vertaus aamuvirkusta siivekkäästä lieroa jahtaamassa piti tälläkin kertaa paikkansa.

Kaupan pihassa oli teltta, josta leijui muhevat makkaran tuoksut. Sen verran uteliaisuus – nälkä – heräsi, että menin katsomaan, saisiko teltalta veret seisauttavan rasvaisen kärkkärin.

No saihan sieltä. Kauppias oli järjestänyt tarjoilun, jossa 500 ensimmäistä saa yhden grillimakkaran. Totta kai hyödynsin tarjouksen. Jostain syystä olkapäälläni toisinaan kurkkiva huumorimenninkäinen supatti korvaani ehdotuksen.

Tartuin siihen epäröimättä ja sanoin ystävällisesti ystävälliselle makkarankäristäjälle, että muuten menisin jonon hännille santsia varten, mutta huijaus ei taitaisi onnistua. Pitihän raskasta ruokaa jonottaessa tilannetta keventää. Jonosta ei voinut todellakaan puhua, koska sitä ei ollut. Mitä nyt muutama makkaranjärsijä seisoskeli teltan vieressä, jotka olivat jo ennen minua omansa saaneet.

Makkaramestarilta tuntui myös löytyvän pelisilmää ja sanavalmiutta tilanteeseen. Pelisilmä ei tietenkään yllättänyt, koska palvelun toteutuksesta vastasi paikallinen urheiluseura.

Sen kummemmin pohtimatta hän nappasi toisen makkaran ja laittoi sen kädessäni jo paperikääreessä kököttävälle yksinäiselle pariksi. Totesi saatteeksi vain, että älä kerro kenellekään, ettei hän saa potkuja. Lupasin pyhästi etten kerro kaikille, niille vain, jotka tunnen.

Toki hän on aikojen saatossa varmasti kuullut vastaavia kommentteja riittämiin ja todennäköisesti kyllästynutkin niihin, mutta itselle tuli kyllä kokemus henkilökohtaisesta palvelusta. Eihän se makkara ollut edes tavoitteeni, kunhan aikani kuluksi rupattelin.

Oli miten oli, oma päiväni oli tämän tapahtuman avulla taas kerran pelastettu. Makkara oli maukas ja mielialakin nousi useamman pykälän.

Täytyy tunnustaa, että podin hetken ajan huonoa omaatuntoa sen viidennensadannen ihmisen kohtalon vuoksi, joka jäi nyt ilman ansaitsemaansa makkaraa. Mutta vain hetken.

Mainokset

Tietoja olutkori

Juuret Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kainuulainen kateus ja pohjanmaalainen uho. Siinäpä sekoitus, jossa pessimismi on yhtä tervanjuontia.
Kategoria(t): huumori, Ihan muu horina. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s